Ensimmäinen tarina valmis!

Tervehdys pikku pandaset!

Täällä yllättäen Pandaviljo, jolla on nopea tiedotusasia. Ensimmäinen kuvatarina on valmistunut juuri nyt! Se kertoo pienen Pandaviljo nimisen pandan seikkailusta ja vihreän mörön arvoituksesta. Luethan sen tuolta alhaalta ja kerro mielipiteesi!

Toivoo,

Pandaviljonne

Tarina

Vihreän mörön arvoitus

Olipa kerran pikkuinen panda nimeltänsä Pandaviljo. Pandaviljo oli hyvin tylsistynyt puumajassaan. Hän ei keksinyt mitään tekemistä.

Pandaviljo päätti lähteä katselemaan Panfua. Hän meni ensin kilparadalle. Siellä oli hienoja autoja. Pandaviljo piti etenkin keltaisesta pikkuautosta.

Sitten Pandaviljo jatkoi matkaa. Hän hyppeli linnan pihalle. Pandaviljo lauleskeli iloisesti tallustaessaan.

Yhtäkkiä, ritaripatsaan viereen, ilmestyi vihreä sumupilvi. Se näytti todella pelottavalta!

Pandaviljo säikähti niin paljon, että pyllähti takapuolelleen. Mikä ihme se oli?

Sitten vihreä kummajainen alkoi puhua. Sillä oli jylisevä, hyvin pelottava ääni. Pandaviljo aivan hytisi pelosta kun kuuli mörön puheen.

Pandaviljo kuunteli, mitä vihreä mörkö sanoi.

Pandaviljo lähti järkyttyneenä jonnekkin. Ensimmäisenä hän keksi mennä Wanhaan Satamaan

''Hmmm.... Mikä ihme on saari, jossa merirosvot asuvat!?" Pandaviljo kummasteli. ''Mistä ihmeestä minä voin tietää!" hän tuskastui.

Sitten, aivan yhtäkkiä Pandaviljo tajusi, kun katseli kalastajan hienoa moottorivenettä. Hän hullaantui niin paljon, että ryhtyi oikein tanssimaan! :D

Pandaviljo meni tietenkin Merirosvo saarelle. Siellä hän etsi kuumeisesti
jotakin, mikä auttaisi häntä eteenpäin. Hän näki punaisen ravun, jonka kyljessä oli kyltti toiselle puolelle saarta. ''Vai niin!'' Pandaviljo tuumasi ja asteli nuolen osoitamaan suuntaan.

Siellä Pandaviljo tapasi saman sumupilven, joka esitti hänelle tämän kysymyksen.

Pandaviljo vastasi mahdollisimman nopeasti, joten vastaus tuntui hänestä liian itsestään selvältä.

Yllättäen vastaus olikin aivan oikein! Pandaviljo riemastui suuresti!

Mörkö antoi Pandaviljolle ohjeet jatkolle.

Tällä kertaa tarinan sankarin ei tarvinnut miettiä hetkeäkään seuraavaa määränpäätä! Se oli totta totisesti Brunon ravintola. Mutta siellä ei näkynytkään mitään vihjettä. "Mitä kummaa? Mitä mörkö sitten tarkoitti?" hän kummasteli.

Pandaviljo kolusi koko ravintolan. Sitten yhdellä penkillä oli lautasellinen kalaa bambupedillä. Hän päätti ottaa sen mukaansa.

Pandaviljo lähti ravintolasta linnaan. Siellä hän kohtasikin vihreän mörön, jolle tarjosi aterian. Kuului mässytystä ja yhtäkkiä koko ruoka oli kadonnut lautaselta. Mörkö kertoi Pandaviljon onnistuneen tehtävässään. Sitten hän katosi kuin tuhka tuuleen! Kuului puhaus ja taas linnan piha oli aivan tyhjä.

'

Pandaviljo ihmetteli kyllä kovasti, mikä mahtoi tuo mörkö olla. Miksi hän oli ilmestynyt linnan edustalle pelottelemaan viatonta ohikulkijaa? Ja miksi hän oli tiedustellut niin merirosvo aiheisia kysymyksiä? Minkä tähden mörkö oli uhkaillut koko Panfua? Tästä asiasta täytyisi puhua Kamaria kanssa, Pandaviljo tuumaili. ''Mutta ei nyt! Nyt ole aivan liian väsynyt!" hän kertoi bollyllensa. Niinpä hän istahti sohvalle ja nukahti saman tien. Päivän puuhailut tekivät pienestä pandasta kovin uupuneen!

Haastattelu

Iltaa lukiani!
Tänään saatte lukea haastattelun hienosta pandasta, joka on tehnyt huikean näytteliä suorituksen ensi-illan saaneessa Krucion viimeiset päivät. Hän haastattelee filmissä hiirtä. Pandan nimi on Snowangel. Saimme haastattelun näyttelijältä!

Hei Snowangel! Miten päädyit näyttelijäksi?
-Olin näyttelijän haussa.
Vai niin! Mikä on työssäsi hauskinta?
-Hauskinta on, kun pääsee esittämään ja kokemaan eri asioita. On myös hauskaa, kun kaikki tuntevat ja ihailevat!
Niin tietenkin! Mitä muuta olet näytellyt kuin tuota valkoista hiirtä?
-Olen näytellyt tavallista pandaa, hämähäkkiä, pupua, tyttö Michael Jacksonia ja vauvaa.
Vau! Oletpa hyvä ja kokenut näyttelijä! Mitä haluaisit sanoa heille, jotka tahtovat samaan työhön?
-Paljon treeniä ja uurastusta! Tässä työssä ei paljon nukuta.
No ei varmasti! Hihii! Sanoppa vielä jotkin terveiset lukijoillemme.
-Hei kaikille pandoille! Kiitos kun luitte! <3

Siinä siis Snowangelin haastattelu. Hänet tapaatte (hiukan erinäköisenä tosin) Krucion viimeisissä päivissä, joka pyörii nyt valkokankaalla San Franpanfussa!

Rakkain terveisin,
Pandaviljo

Iltaa!

Ryyst, slurps, rakkaat pandailijani!

Lähdin tänään urheilemaan Panfuun, kun olin saanut kovalla vaivalla siivottua puumajani. Olen muuten saanut yllätyskoneesta uuden tuolin, tai oikeastaan niitä on kaksi. Sellainen hauska parituoli se on, muistuttaa pikkuisen elokuvateattereiden tuoleja. Niin, takaisin aiheeseen. Olin siis siivonnut koko päivän majaani, joka on kahden lemmikin jäljiltä hyvin sekainen. Minulla on Polli, Pollyni, josta olenkin aikaisemmin jo kertonut, mutta vähän aikaa sitten hankin myös leppäkertty Kertun! Se on vekkuli ja vauhdikas eläin, välillä vähän liiankin vauhdikas! (: Käymme Kertun kanssa kisaamassa Ladon Pokopetsi radalla aina sillointällöin.

Kun olin siivonnut majani, minulla oli kuuma ja hiukan vihainen olo! Olin miltein koko päivän viettänyt tomuttaen pikkuista asuntoani ja jupissut majan likaisuutta kimpaantumiseen asti. Niinpä päätin mennä veteen vilvottelemaan. Näin syksyllä Järven vesi on minulle hiukan liian vilpoista, joten menin suosiolla Maauimalaan. Uiskentelin altaan päästä toiseen päähän kymmenen kertaa, jonka jälkeen olin hyvin väsynyt. Vaihdettuani uimapuvun lämpöiseen hilkkaan päätin lähteä haukkaamaan jotakin välipalaa. Päivällä olin laittanut siivouksen lomassa pyttipannua, sillä siivosin samalla salaista ruokaluukkuani, joka siaitsee kananmuna maton alla. Ethän kerro tuosta muuten kenellekkään, rakas panda! Joku nälkäisempi toveri saattaisi ahmia kaikki murkinani! :D Niin tosiaan, mitäs olinkaan kertomassa. Aivan! Olin laittanut pyttipannua, josta masuni oli taas tullut aivan täpösen täyteen. Mieleni ei tehnyt Brunon ravintolaan, vaikka minulla onkin jäljellä vielä etuseteli. Sinä saat pitää sen! Se on otsikon ylälaidassa! Nappaa se siitä talteen ja näytä Brunolle ravintolassa, saat ilmaisen Bambupiilon! Nami!

Päätin siis mennä Jäätelöbaariin, sieltä kun saa hyvää jälkkäriä. Tilasin listalta Suklaaminttuvanilijamansikkapirtelöä. Se maksoi kaksi kolikkoa. Voih, se oli taivaallista! Aluksi suuhuni tulvahti raikas minttu, sitten täyteläinen suklaa. Suklaan jälkeen ihana vanilija ja lopuksi vielä makea, kesäinen mansikka! Ooh, se oli niin herkullista, että minun oli tietenkin tilattava heti toinen lasi! Senkin kulautin kitusiini yhdessä hujauksessa! Masuni ja minä emme kuitenkaan saaneet tarpeeksemme tuosta naminaminamista. Päätin tilata kokonaisen kanisterillisen pirtelöä matkaani! :D Piilotin sen sateenvarjoni alle ja hörpin sitä sitten kulkiessani Panfun läpi! Slurps, lurps! Ryyst, slurs! Lurps, ryyst, slurps, ryyst! Niin vain kulauttelin tuota herkku eliksiiriä pillistä! Naminami! Uskon, että kun juuri kirjoitellessani sain tyhjennettyä pirtelösäiliön, minun on mentävä sitä uusi hakemaan! Samalla menen ostamaan Lahjakaupasta uuden hammasharjan ja tuubin tahnaa. Muistattehan, rakkaat pandailijani, että kun on syönyt makeaa, täytyy muistaa pestä hampaat o-i-k-e-i-n tarkkaan, ettei tule hammaspeikkoja!

Nyt, slurps, lurps, hauskaa illanjatkoa, pikku tassuttajani!

Rakkain terveisin,

Pandaviljo

Ps. Älä unohda käyttää tarjoustasi! (:

Elokuvaelämys

Huomenta, rakkaat pikkupandaiset!

Täällä taas bloggerinne Pandaviljo. Olin tänään aamiaisella Brunolla, koska olin löytänyt lehdestä hyvän etukupongin. Sillä sai ilmaiseksi tukevan aamiaisbuffetin aterian! Olipa tarjous! Söinkin siis pikku massuni aivan täpötäyteen! Niin täyteen, että olin varmasti poksahtamaisillani. Mutta minkäs sille mahtaa, jos on nälkä!

Niin, lähdin aamiaiselta siis aivan täyteen ahdettuna. Menin San Franpanfuun. Siellä oli vieläkin ohjaaja, joka oli kysellyt aikaisemmin minulta muutamia kysymyksiä. Hän oli tahtonut tietää Krucion, Kamarian, Paulin ja taikasanan nimen. Hän oli filmannut elokuvaa. Nyt kauneussalongin vieressä oli iiissoo valkokangas. Kysäisin ohjaajalta, onko elokuva jo valmis, ja hän vastasi myöntävästi. Niinpä katsoin innoissani filmin! Se oli aika jännittävä. Krucion ilkeä tuijotus sai hurjia vilunväristyksiä minussa, pikku pandassa.

Elokuvan nimi oli siis Krucion viimeiset päivät. Se kertoi jännittävästi aluksi iloisesta Panfusta ja sitten tummasta varjosta sen yllä. Filmissä selitettiin Krucion hurjista aikeista ja neuvokkaista Panfulaisista sekä tietenkin Kamariasta. Siinä kerrottiin hyytävän jännästi siitä, kun Krucio oli kivettänyt pikku eläimiäkin jopa! Hurjin kohta oli ehdottomasti pätkä, jossa Krucio oli kivettänyt taikasauvakoneen! Vieläkin olin aivan järkyttynyt, kun muistin tuon hädän! Onneksi Kamaria keksi lopussa keinon voittaa Krucion. BABOOM! Ja Krucio oli taas iloinen pikku poika ja koko Panfu sai jatkaa ihanaa elämäänsä!

Vau, mikä elokuva! Aivan aidontuntuinen! Jännittävä, hauska ja viihdyttävä! Menen heti takaisin San Franpanfuun ja katson sen uudestaan. Ja sitten taas uudestaan! Ja taas. Ja taas, ja taas..! :D

Rakkaudella,

Pandaviljo

Ps. Ylhäällä on Krucion viimeiset päivät -leffan juliste! Aika vetoava, vai mitä?

Panfu Sanomat, osa 2

Hyvää alkuiltaa, rakkaat lukijat! Täällä pikkureportteri Pandaviljo Panfu Sanomista! Haastattelemme tänään taas kotimaamme kuuluisia pandoja. Eilen oli haastattelussa loistava Kamaria, tänään puheenvuoron saa oiva kalastaja!

Tervehdys kalastaja, saanko häiritä teitä hetken?
-Murh.. Hm.. Krooh... Ooh, mitä sinä siinä seisoskelet, pikkuinen panda? Jaa, että häiritäkkö? No, olkoon menneeksi. Olin kyllä äskettäin päiväunilla. Mutta olkaa hyvä vain, jos vain tarvitsette minua!
Kiitos ja anteeksi, en huomannut että nukutte. Olen uudesta Panfu Sanomat lehdestä ja haastattelen Panfun kuuluisia pandoja, joihin te tietenkin lukeudutte. Sopisiko, jos kyselen muutaman kysymyksen?
-Se sopii, pandaseni! Istahdappa tähän laiturille ja aloita kysyminen. Minä kalastelen samalla!
Kuinka kala nappaa tänään?
-Oikein hyvin. Olen saanut jo muutaman Oranssifisun, jotka ovat tietysti yksi panfun herkullisimmista kaloista! Niitä on...Hmm... Yksi, kaksi, kolme, neljä, kymmenen, yhdeksän, kaksitoista. Äh!
Niitä on kuusi, hyvä kalastaja!
-Niin, kuusi, tietenkin! Kiitos vaan! Välillä minusta tuntuu, että sinun kokoisena pikku pandana minun olisi pitänyt panostaa enemmän kouluun kun hyönteisten tutkimiseen! Tosin se on mukavaa. Olen tutkinut hyönteisiä niin paljon, että rakensin onkeeni pikkuisen vyön, joka kiinnitetään madon tai kärpäsen ylle. Sen lisäksi laitan kalastustovereilleni aina sukelluspuvun päälle. Täällä Panfussa kalat ovat niin kilttejä, etteivät edes syö syöttinä käytettyjä pikku eläimiä. Niinpä tämäkin, Matti Mato, on paras toverini! Hän on onkimassa kanssani monta kertaa päivässä ja kertoo, että se on paras työ, jonka mato voi saada!
Oho! Kuulostaapa jännittävltä ja kiltiltä kaikkia kohtaan! Te taidatte olla hyvin reilu panda, vai mitä?
-Niin, niin kai. Autan mielelläni muita, jos heillä on ongelmia! Sinuakin voin auttaa missä tahansa pulmassasi, nuori panda! Mutta voithan sinäkin autta minua, jos tarvitsen apua?
Tietenkin, kalastaja, minäkin autan muita todella mielelläni!
-Se on todella mukava kuulla! Minulla on tapana unohtaa aina silloin tällöin, mihin olen jättänyt tavarani, kuten onkeni ja silloin saatan tarvita hyviä hoksottimia!
Niin, meiltä nuorilta pandoilta niitä usein löytyy. Mutta haastattelu oli nyt tässä. Kiitos hyvin paljon, kun suostuit avaamaan aatteitasi lukijoilleni!
-Kiitos paljon sinulle, lapsonen! Pidä mieli avarana ja vetreänä!

Siinä siis kalastajan mietteitä!

Rakkain terveisin,
pikkureportteri, Pandaviljo

Panfu Sanomat

Hyvää iltaa, arvoisat lukijani!
Täällä on Panfu Sanomien virallinen ja ainoa reportteri, Pandaviljo. Haastattelemme tänään Panfu-maailman arvostetuimpia henkilöitä. Aloitamme tietenkin Kamariasta, jonka hyvää tekevät yrtit ja keitokset ovat tuttuja myös muualla maapallolla, jopa sen ulkopuolella!

Hyvää iltaa, rouva Kamaria! Mukavaa, että olette tulleet tänne vieraaksemme!
-Kiitos, on mukavaa olla täällä, nuori panda.
Ilo on kokonaan meidäm puolellamme, rouva. Haluaisimme kysyä sinulta, oletko nyt hiukan tylsistynyt? Tiedäthän, Krucio lähti vasta pois, eikä Panfua uhkaa mikään suunnaton katastrooffi. Onko tuollaisen työmyyrän, kuin sinä, vaikea levähtää?
-Niin no... Itse asiassa minulla ei ole ollenkaan tylsää, vaikkei Panfua uhkaa katastrooffi. Se on tietenkin kerrassaan hyvä! Mutta minulla on hirvittävä kiire nyt, kun Ella ja Max lähtivät tutkimaan maailmaa! Minulla on jopa niin kova kiire, että minun oli kloonattava itseni! Voitko uskoa!? Mutta toiseen kysymykseesi, minun on kieltämättä ehkä hiukan vaikea levähtää silloin tällöin. Tiedäthän, että jos jatkuvasti rehkii, on melkein mahdotonta olla rehkimättä! Siihen jää koukkuun.
Niin, niinpä tietysti. Mitä sinä muuten teet vapaa-ajallasi, silloin kun sinun ei tarvitse rehkiä?
-Silloin minä käyskentelen ihanassa kotimaassani etsien uusia yrttejä sun muita. Leivon myös suklaakeksejä ja keskustelen toisten pandojen kanssa. Hoitelen myös kaikenlaisia eläimiä.
Kuulostaa todella kivalta! Mutta, nyt me päästämme sinut menemään ja jatkamaan kovaa kiirettäsi! Muistahan puuhata noita vapaa-aikasi puuhia!
-Totta kai! Näkemiin nuori panda!
Niin, ja Kamaria! Kun leivot seuraavan kerran ihania keksejäsi, voisitko tulla huikkaamaan minullekkin! Ne ovat niin herkullisia!
-Hihii, se sopii! Hei hei!
Heihei Kamaria!

Siinä siis loistavan Kamarian haastattelu! Ensi kerralla saatte taas lukea jonkun tutun kuulumisista. Muistakaa siis seurata blogiani lukeaksenne Panfu Sanomia!

Syvällä rakkaudella,
Pandaviljo

Kuvasia, kuvasia!

Metkoja vaatteitani. Lemppari paitani on tuo vaaleanpunainen, jossa lukee ''Panfu rules!'' (: Tässä ei ole läheskään kaikki paitani.

San Franpanfussa. Se on mielestäni kiva kaupunki! (:

Hoitelen hevostani, jonka nimi on Hepovipa! Se on suloinen, mutta hiukan liian energinen.

Söin ravintolassa bambusosetta ja kaalia. Nami nami!!

Tässä on jonkin verran lupaamiani kuvia. Katselemisen iloa! :D

Rakkaudella,

Pandaviljo

Lallatilallatilaa

Juhuu, pikku ystäväni!

Kultapandapäivä tuli ja meni. Sehän oli siis eilen. Ostin ihania vaatteita ja asuja, mainitsen nyt mm. afrikkalaisen hatun ja jumpperin, jossa oli kiva porokuvio. Minulle jää aina sen ihanan kultis hauskuutuksen jälkeen hiukan surullinen olo, koska tahtoisin kovasti olla tuollainen arvostettu panda. Mutta minusta tuntuu, että taviksena osaa enemmän arvostaa kaikkia tehtäviä ja etenkin kultapandapäivää. Miltähän kultiksena tuntuu kultispäivä? :o Ei varmaan miltään, sillä he saavat tietty olla koko ajan piäniä ja hauskan näköisiä. Eikä siinä ole mitään pahaa, totta kai he sen ansaitsevat, kun ovat kerta paketin hankkineet! (:

Aamulenkilläni Teenpandassa, lenkkeilin tietysti linnan ohitse. Silloin muistin Mannyn englanninkieliset puheet viikonloppuna valmistuvasta aulasta ja pitihän sinne poiketa! Vau! Linna oli todella mestariteos, samanlainen kun se suunnittelu kuvakin! Eniten tykkään siellä niistä kupeista, jota voi pöydältä paiskoa alas, eivätkä ne silti mene rikki. Olimme viskomassa niitä ystäväni LULIOn kanssa.

Nyt menen ottamaan kuvia pikkuisella Pandaphotos-kamerallani! Nähdään siis oikein pian!

Jännittää!

Heipä hei, pienet, pyöreät ja pehmeät Pandatoverini!

Aluksi haluan pyytää anteeksi sitä, etten ole kirjoittanut blogiini. Olen puuhannut Panfussa niin paljon kaikenlaista. Olen leikkinyt ja höpsötellyt ystävieni kanssa, kuten eilen esimerkiksi seikkailijapandan ja LULIOn (:sekä tietysti kaikkien muidenkin maanmainioiden ja ihanien panfupandojen kanssa) Mutta nyt yritän taas keretä pienelle Panfutietokoneelleni, jotta saisin päivitettyä tekemisiäni.

Oletteko huomanneet, että jotakin outoa on sattunut linnan sisäpihalla? Olette varmaankin, jos sinne eksytte. Itse vietän linnassa aikas paljon aikaa. Niin, olin kertomassa, että siellähän on vuorattu koko sisäpiha pressuilla ja aidoilla ja huomio kylteillä. Siellä häärii myös englantia puhuva työmies-panda, joka on tietysti nimeltään Manny. Itse ymmärsin hänen höpinöistään vain sen, että on tultava takaisin viikonloppuna ja silloin mestariteos (eli linna, arvatenkin) on valmis. Iiikkkksss! Jännittää! Siitä tulee varmasti huippusuperihanahieno! :D Olette varmaan jo pällistelleet kuvia Ellan ja Maxin blogista. Minä olen ja pienet silmäni olivat pullahtaa päästä ulos! Vau! Kultaista väriä, kukkaistutuksia! Kaikkea, josta tyylikäs panda (tai ainakin tyylitajuinen) pitää!

No, mutta nyt tarvitaan vain paljon malttia, jos millään jaksaa odottaa viikonloppuun! (:

Rakkaudella,

Pandaviljo

Ps. Jos ihmettelette tuota hämmästynyttä pandaa ylhäällä, se on kuva minusta, kun näin linnan suunnittelukuvat Ellan ja Maxin blogista.

Ohoi, pikku maakravut!

Graah, pandat!
Täällä on merirosvo Pandaviljo, joka tunnetaan myös Kapteeninallena! Olen meren pahamaineisin piraatti, joka ei kuitenkaan tee pahaa toisille. Saatan kuitenkin ryövätä jonkun kultakimpaleen oikein rikkailta. Mutta se on vain merirosvon luonteeni!

Hihii, noh, taisin hiukan innostua! En ole oikea piraatti, vaikka ulkonäöstä saattaisikin päätellä. Niin, kysyt ehkä nyt että mitenkä niin? Olenhan vain ihan tavallinen, kuuhattuinen panda. Mutta nytpä en olekkaan! Sain nimittäin upean merirosvolakin ja silmälaput ja kaikki! Olen nyt pesunkestäväpiraatti ensisilmäyksellä.
Olen kertonut, miten olen auttanut Kamariaa suuren salaisuutensa ja mustekala ongelman kanssa. En voi paljastaa tarkempia yksityiskohtia, mutta ihan lopussa, kun olette saarella, kannattaa valita se asia, joka tulee suoraan sydämmestäsi. Ja, koska teillä on hyvä sydän, valitkaa se kiltin kuuloinen vaihtoehto! Niin saatte kaikille hyvän mielen ja itsellenne lätsän! :D

Tervehtien teitä, kevätsukkahousuilla

Pandaviljo

Hmmm...

Hyvää huomenta!
Kun aamulla tänään heräsin puumajastani, päätin lähteä hiukan lenkkeilemään. Hölkkäsin linnanpihalle. Siellä oli hiljaista. Mietin, missä tuttu, julman näköinen viiksivallu Krucio onkaan. Sitten muistin, että eilen me pandat olimme muuttaneet hänestä pikkuisen Paul-vesselin. Oli jonseenkin kummaa nähdä ihan tyhjä tanssisali, jonka nurkassa kivetetty taikasauvakone nökötti. Kruciota ei enään ollut.
On kummallista, että johonkin noinkin ilkeään hassusti kiintyy. Hänen ilkeät aikeet Panfun tuhoamisesta ovat jääneet mieleeni niin hyvin, että siinä lenkkeillessäni yritin etsiä uutta kivetettyä tavaraa.
Vaikka Kruciota ei enään ole, on kuitenkin se mustekala. Hän uhkaa kuorruttaa koko Panfun musteellaan! o.o Kalastaja komensi minua odottamaan eilen vielä kaksi päivää, että pääsen ohjastamaan moottorivenettä. Yritän etsiä sillä kadonneen merirosvon. Jos löydän hänet, voin todistaa ettei Kamarian poi... Uppss! Olin möläyttämässä koko salaisuutta pienestä pandasuustani noin vain ja yllättäin! Voi Krucion karvakorvat minun kanssani! En paljastakkaan enempää. Mutta, jos sinäkin haluat tuhota tuon ilkimys mustekalan aikeet, teeppä tehtävää Poikani on piraatti.
Mutta, nyt menen jatkamaan arkista puuhasteluani! Moikataan jos tavataan! (:
Rakkaudella, Pandaviljo
Laitoin nimeni tällä sinisellä värillä, sillä olen ostanut itselleni tämän värisen karvapeitteen!

Kauhusta riemuksi

Heipä hei, taasen!

Muistatteko, kun aamulla kirjoitin paniikin vallassa hätähuutoja tänne? Krucio ryökäle oli mennyt kivettämään taikasauvakoneen!!! Olihan siinä järkytystä, joka pandalle. Hirvityshuutoja raikui Linnan tanssisalissa, ja aiheesta.

Kysyin Kamarialta, mitä on tehtävä. Hän kertoi, että omisti jonkun idean, joka oli kuitenkin hiukan vaikea. Hän pyysi minua kirjastoon. Kirjastossa Kamaria kertoi, että voisin muutta Krucion pikkupojaksi! Niin, kuulit oikein. Pikkuisena Kruciolla ei ollut pahoja ajatuksia, vaan hän oli kiltti ja viaton. Minun piti vain mennä ja sanoa BABOOM linnan pihalle, samaan aikaan toisen pandan kanssa. Niin siis tein. Ja oho! Kruciostahan tulikin pikku-Krucio, tai pikku Paul oikeastaan! Kamaria ja me kaikki olimme onnellisia ja iloisia!

Niin, antoipa Kamaria minulle vielä lahjankin! (: Kuva näkyy ylhäällä. Se on superpanda puku ja aika tyylikäs, mielestäni.

No niin, nyt menen juhlimaan ja tekemään Supertekoja! :D

Onnellisia asioita teidän päiviinne!

Toivoo,

Pandaviljo!

Psst... Olen muokannut

hiukan blogiani. Saisinko mielipiteitäni, kiitos! (:

Kuvia!

Rannalla, sannalla kanssa pikkueläinten! :D

Ihanaa! Uima-altaan edessä seison minä. Uimassa on vaahto-niminen panda. (:

Olen tulivuorella. Se on Panfun korkein paikka, tiedättehän.

Olin katselemassa ihania kaaroja! Tuo keltainen on tyyliseni.

Viidakossa! Minä olen tuo puskien takana.

Kuva puumajastani! Olen itse sängyllä pehmolelun vieressä.

Heii vaan, rakkaat lukijat!

Rauhotuin Kamarian ja taikasauvakoneen ongelmasta, ja kaivoin laatikoiden kätköistä kamerani. Sillä toki saa hiukan huonoja kuvia, mutta halusin kuvailla rakasta kotimaatani!

Ylhäällä näette muutaman otoksen!

Katselemisen iloa,

Pandaviljo

Hätätilanne!

KÄÄK! APUA! HUI! MAAILMANLOPPU!

Noin ajattelin suunnilleen, kun näin, mitä kauheuksia Krucio on keksinyt! Taikasauvakone! Kivetetty! o.o

Miten ihmeessä tästä selvitään? Kamariakin plärää kuumeisesti loitsukirjaansa löytääksen edes jonkun pikku taian! Kruciosta on tullut aivan mahdoton... Mitä ihmettä hänellä pitäisi tehdä???

Noh, ratkon ensiksi kalastajalle bensakanisterin, katsotaanpa sitten.

Hätäisin, mutta rakkain terveisin kuitenkin,

Pandaviljo

Kultapandapäivä!

Jipiii!
Olen niin innoissani, rakkaat pandalukijani! Tänäänhän on ihana Kultapandaperjantai! Jippijaijee! Olin juuri kaupassa, ostin sieltä kypärän, silmälasit ja harmaat hiukset, sekä mukavan pyyhepäähineen. Olen aivan innoissani!
Olen myös muuttunut pikkuiseksi, mikä on tietenkin mielestäni yksi kultispäivän parhaista asioista! Jos siis näet pienen, pyyhepäisen hauskan lapsosen kulkevan pitkin Panfun katuja, tartuppas hihasta! Se olen minä :D
Iloisin ja niin onnellisin terkuin,
Pandaviljonne!
Ps. On aivan kultispäivän syytä, että tekstikin on kultainen. Et siis näe näkyjä!

Kauniita terveisiä!

Moips vaan kaikki ihanat lukijani!

Täällä taas minä, Pandaviljo. Olin juuri töissä Kauneussalongissa. Siellä oli oikein mukavaa! Toimin vastaanottovirkailijana, vastailin puhelimeen ja hoidin pandoille hoitoaikoja. Työni oli oikein mukava! (: Ylhäällä hupsu kuva Maxista kauneussalongissa! Hihii!

Muuten, olen aloittanut uuden auttamistehtävän. Se on aika jännittävä. Olen apuni kanssa kohdannut suuren ongelman! Jättimäinen, vihainen mustekala, aikoo peittää koko Panfun musteellaan, jos en auta ongelmaa. Olen selvittänyt myös suuren salaisuuden Kamariasta. Mutta, se on salaisuus, enkä saa paljastaa sitä. Mutta, jos haluat kovasti selvittää asian, tee Poikani on piraatti tehtävää!

Tassuttain,

ystävänne Pandaviljo

Pssst!

Hei muuten, huomasitteko, että laitoin äskön muutaman kuvan Blogin alalaitaan. Katsokaapas! (: Siellä on myös linkki Panfu sivuille!

Tassuttain,
Pandaviljo

Runoutta!

Hei vaan kaikki ihanat lukijapandat!
Minä, Pandaviljo, kirjoittelin äskettäin pikkuisen runon kotimaastani Panfusta:

Panfu hauska paikka on,
tunnelma täällä on verraton!
Panfussa kivaa on aina,
Viikonloppuna ja maanantaina.
Joskus kun suru painaa,
Panfun kirjastosta hyvän kirjan lainaan.
Silloin tulee hymy pandan suulle
ja aihetta on jippiijaijuulle!
:D

Tiedän, se oli vähän hassu runo!
Mutta, kiitos että lueskelit blogiani! Kommentoithan viestejäni, niin voin tulla katselemaan myös sinun blogiasi!
Rakkaudella tassuttain,
Pandaviljo

Terveisiä täältä linnan aulasta!

Heido vaan, kaikki pandailijat!
Ette ikinä arvaa, mitä äskettäin tapahtui! Minä sain tyylikkään, vihreän hilkan! Sain sen, kun autoin Amarula ja Joshua haamuja löytämään toisensa. Olihan se pikkuisen jännittävää ja haastavaakin, mutta oli kyllä kannattavaa! Ei vain vihreän puvun ja upean kultamitallin takia, vaan sen tähden, että sain onnellisen lopun heidän tarinalleen. Oli myös helpottavaa, että vaikka onkin joutunut poistumaan tästä maailmasta, voi aina saada vierelleen elämänsä rakkaan. Se ei onnistu missään muualla, kuin täällä Panfussa!

Rakkaudella,
syvällinen Pandaviljonne