Tietokone varkaus

Hei taas, pikku pandapalleroiset!

Täällä kirjoittaa Pandaviljo. En ole pitkään aikaan päivittänyt blogiani, mutta siihen on syy. Pandatietsikkani, joka on hyvin hieno ja maksoi 1000 pandakolikkoa, oli varastettu!! Ei paniikkia, se on nyt löytynyt jo. En voisi muuten kirjoittaa blogiani.

Haluatte ehkä tietää, kuka on napannut pikku tietokoneeni ja milloin sekä miten? Voin kertoa asiani, vaikka se on hiukan pitkä. Pahoittelen!

Oli kiiretön aamupäivä Panfussa, takalleen ottaen Teenpandassa. Istuskelin kaikessa rauhassa Chef Brunossa. Olin nauttinut äskettäin brunssin, joka on aamupalan ja lounaan sekoitus. Olin syönyt herkullisia leipiä, mukavaa munakasta ja raikasta smoothieta sekä kasan muita ruokia. Minulla oli mukanani Panda-tietokoneeni, jotta voisin kirjoittaa Pandojen ruokavaliota käsittelevää koulukirjoitelmaa ruokailun lomassa. Yhtäkkiä keittiöstä kuului kovaa kolinaa. Olin ainut ravintolassa, joten ajattelin mennä tarkistamaan, mitä siellä tapahtui. Halusin varmistaa, ettei Brunolle tai tarjoilijalle ollut sattunut mitään.
Keittiössä Bruno oli yltäpäältä katkarapukeiton kuorruttaneena. Tarjoilija oli aikaisemmin pessyt käsiään ja hänet oli kutsuttu töihin, ottamaan minun tilaustani. Kiireessä hän oli lähtenyt ja viskannut kädessään olevan saippuan lattialle. Nyt Bruno oli kuljettanut keittoa jääkaappiin ja liukastunut saippuaan. Mitään ei onneksi ollut käynyt pahemmin, joten palasin omalle istuimelleni.
Olin ryhtymässä naputtamaan lisää tietoa bambusta, kun yllättäen huomasin, ettei ollut mitään mihin naputtaa! Tietokoneeni oli kadonnut!!! Olin joutua paniikkiin, kun olin kaivanut koko istuimen, pöydän alusen ja sen lähistön. Ei mitään! Ei jälkeäkään tietsikasta. Ravintolassa ei edelleenkään ollut ketään, ei niin ketään. Etsiessäni löysin penkiltäni vaaleanpunaisen, paksun karvan. Se ei näyttänyt hiukselta, vaan oli ennemminkin peräisin jostakin eläimestä. Eläimestä, hmm... Missä eläimiä eli täällä Panfussa?
Suuntasin laskun maksettuani kulkuni juoksujalkaa viidakkoon. Tiesin, että siellä eleli monenlaisia villieläimiä. Otin käyttööni suurennuslasin ja pukeuduin etsivän takkiin sekä lakkiin. En löytänyt viidakosta aluksi mitään merkkiä viitaten tietokoneeseeni taikka sen varastajaan. Löysin muutaman pandan (jota muuten kaikki olivat musta-valkoisia) lisäksi sammakon, ruskean koiran ja raidallisen bollyn. Ei mitään vaaleanpunaista, kuten tiedätte. Mutta sitten, kun olin jo menettämässä toivoani, huomasin vaaleanpunaisen karvan polulla, joka ve pois viidakosta. Vertasin sitä toiseen, ravintolasta löytämään karvaan ja se oli aivan samanmoinen. Lähdin kulkemaan polkua ja päädyin järvelle.
Järvellä minua kohtasi eriskummallinen näky. Lauma pikkuisia Woobyjä oli kerääntynyt isonkiven juurelle. Ne kuhisivat ja kohisivat, tiedät varmaankin miten hassua ääntä nuo pikku ötökät pitivät. Näin joukon keskellä vaaleanpunaisen woobyn, jossa oli punaisia sydämmiä. Se oli aivan saman värinen kuin karvat, joita oli löytänyt. Olin menossa kysymään pikku eläimeltä, sattuiko hänellä olemaan karvanlähtö ja tiesikö hän jotakin tietsikastani, kun näin Pandatietokoneeni. Se oli Woobyjen keskellä ja he kaikki toljottivat sitä. Vaaleanpunainen sydänwooby kirjoitti juuri jotakin kouluaineeseeni. Päätin olla häiritsemättä niitä hetkeen ja tarkkailin pusikossa, mitä oli meneillään. Kun vaaleanpunainen wooby oli naputtanut loppuun, pikkuiset laumatoverit ryhtyivät kikattamaan. Silloin ajattelin, että voisin jo nousta näkösälle ja noutaa koneeni takaisin.
Woobyt kauhistuivat ensin ja luulivat, että olen heille vihainen. Mutta kun vain pyysin tietokonetta kauniisti takaisin, he antoivat sen toki suosiolla. Palkkioksi sain vielä pusun poskelle siltä pikkuiselta sydän woobyltä.

Siinä oli siis tietokoneeni pikku seikkailu. Voin liittä tuon kouluaineeni tänne blogiinikin, kunhan olen saanut sen kokonaan valmiiksi.

Nyt menen puuhailemaan leikkejä raikkaaseen ulkoilmaan. Adios vaan, rakkaat pandsut!
Pandaviljonne