Hei lukijat!
Suunnittelin tässä pikkuisen testin, jonka tekemällä selviää, mikä Panfun ruokaloista on eniten sinun tyylisesi!
1. Mikä Panfussa on sinusta parasta?
a)Ystävien tapaaminen
b)Uusiin Pandoihin tutustuminen ja ostoksilla käynti
c)Tehtävien ratkominen.
2.Millainen ruoka on mieleesi?
a) Herkullinen, maukas, loistava... Olen oikea kulinaristi, jolle kelpaa vain paras!
b)Kaikki makea on minun mieleeni!
c)Ei niinkään väliä. Pääasia, että se on nopea syödä.
3.Minkälaisesta paikasta pidät?
a)Pidän kodikkaasta, rauhallisesta tunnelmasta. Klassinen taustamusiikki on mieleeni.
b)Rakastan tyylikkäitä ja muodikkaita paikkoja, joissa soi tanssimusiikki!
c)Jännittävät paikat ovat minun makuuni.
4.Paljonko rahaa sinä olet valmis käyttämään syömääsi ateriaan?
a)Rahasta viis, kun ruoka on hyvää! Pulitan mielelläni satasenkin ateriasta.
b)Yleensä ruokani maksaa kahdesta kymmeneen pandakolikkoa.
c)En suostuisi käyttämään ruokailuun viittä pandakolikkoa enempää!
ENITEN A) VASTAUKSIA
Sinun paikkasi ruoka-aikaan on ehdottomasti Brunon ravintola. Rakastat hyvää ruokaa ja olet armoton herkuttelija. Bruno on varmasti ylpeä noin hyvästä asiakkaasta!
ENITEN B) VASTAUKSIA
Sinulle sopii ruokailussa loistavasti Jäätelöbaari, joka on sopivasti lähellä kauppoja ja kaupungin sykettä. Muistathan kuitenkin pestä hampaasi aina huolellisesti, kun olet syönyt jäätelöä?
ENITEN C) VASTAUKSIA
Sinun ruokatottumuuksiisi sopii hyvin Merirosvo saari ja Pom Pom Baari! Olet kova tekemään tehtäviä ja nuo paikathan aukeavat juuri kovalla uurastuksella!
lauantai 20. marraskuuta 2010
perjantai 12. marraskuuta 2010
Kultapanda ilta
Hyvää iltaa, rakkaat pandsat!
Täällä on afrohiuksinen, paavihattuinen, villapaitaan ja palomiehen takkiin sekä pinkkeihin korkokenkiin pukeutunut Pandaviljo. Saatatte arvata jo hyvinkin, mistä on kyse. Tänäänhän on kultispäivä! <3
En kerennyt viettämään kultapandapäivää tänään kuin kaksikymmentä minuuttia (lasken mukaan siis ainoastaan puheaikana viettämäni ajan). Olin tänään kulttuurimatkalla Pollin ja Kertun kanssa. Olimme PandZoo-nimisellä saarella. Tiedättekö, mikä on PandZoo? Se on Panfun lähellä siaitseva eläintarha. PandZoossa on vaikka mitä eläimiä! Ylhäällä näette muutamia kuvia niistä.
Koska en viettänyt kultispäivää kunnolla, minun piti heti kotiin saavuttuani rynnätä Maauimalan Kioskiin shoppailemaan. Ostin uudet pikkuhiukset, sellaiset, jotka on kätevä kätkeä pipon alle näin talviseen aikaan. Sitten ostin kivan Panfu-pitkähihaisen, sekin on hyvä pukea villiksen alle. Ostin myös aivan ihanat ja hurmaavat sukat! Niissä on sama kuvio, kuin kärpäsisenessä. Ne ovat siis kirkkaan punaiset ja niissä on valkoisia täpliä. Tiedättekö, ettei ikinä milloinkaan saa syödä sukkieni väristä sientä! Ei koskaan, sillä se on vaaraksi pikkuiselle panda hengellenne! Muistattehan, ettei muutenkaan saa ikinä syödä sieniä, joita ei tunne. Nyt tosin ei ole enään sieni aika, joten ei kannata juuri nyt vaivata päätä tuolla varoituksellani (:
No niin, nyt rupean keittämään iltamaitoani ja nukutan pikkuiset lemmikkini uneen. Sitten luen hetken kouluopustani ja menen itsekkin nukkumaan.
Kauniita unia, oman pandan kuvia! <3
Sydämmiä,
Pandavipa
torstai 11. marraskuuta 2010
Tietokone varkaus
Hei taas, pikku pandapalleroiset!
Täällä kirjoittaa Pandaviljo. En ole pitkään aikaan päivittänyt blogiani, mutta siihen on syy. Pandatietsikkani, joka on hyvin hieno ja maksoi 1000 pandakolikkoa, oli varastettu!! Ei paniikkia, se on nyt löytynyt jo. En voisi muuten kirjoittaa blogiani.
Haluatte ehkä tietää, kuka on napannut pikku tietokoneeni ja milloin sekä miten? Voin kertoa asiani, vaikka se on hiukan pitkä. Pahoittelen!
Oli kiiretön aamupäivä Panfussa, takalleen ottaen Teenpandassa. Istuskelin kaikessa rauhassa Chef Brunossa. Olin nauttinut äskettäin brunssin, joka on aamupalan ja lounaan sekoitus. Olin syönyt herkullisia leipiä, mukavaa munakasta ja raikasta smoothieta sekä kasan muita ruokia. Minulla oli mukanani Panda-tietokoneeni, jotta voisin kirjoittaa Pandojen ruokavaliota käsittelevää koulukirjoitelmaa ruokailun lomassa. Yhtäkkiä keittiöstä kuului kovaa kolinaa. Olin ainut ravintolassa, joten ajattelin mennä tarkistamaan, mitä siellä tapahtui. Halusin varmistaa, ettei Brunolle tai tarjoilijalle ollut sattunut mitään.
Keittiössä Bruno oli yltäpäältä katkarapukeiton kuorruttaneena. Tarjoilija oli aikaisemmin pessyt käsiään ja hänet oli kutsuttu töihin, ottamaan minun tilaustani. Kiireessä hän oli lähtenyt ja viskannut kädessään olevan saippuan lattialle. Nyt Bruno oli kuljettanut keittoa jääkaappiin ja liukastunut saippuaan. Mitään ei onneksi ollut käynyt pahemmin, joten palasin omalle istuimelleni.
Olin ryhtymässä naputtamaan lisää tietoa bambusta, kun yllättäen huomasin, ettei ollut mitään mihin naputtaa! Tietokoneeni oli kadonnut!!! Olin joutua paniikkiin, kun olin kaivanut koko istuimen, pöydän alusen ja sen lähistön. Ei mitään! Ei jälkeäkään tietsikasta. Ravintolassa ei edelleenkään ollut ketään, ei niin ketään. Etsiessäni löysin penkiltäni vaaleanpunaisen, paksun karvan. Se ei näyttänyt hiukselta, vaan oli ennemminkin peräisin jostakin eläimestä. Eläimestä, hmm... Missä eläimiä eli täällä Panfussa?
Suuntasin laskun maksettuani kulkuni juoksujalkaa viidakkoon. Tiesin, että siellä eleli monenlaisia villieläimiä. Otin käyttööni suurennuslasin ja pukeuduin etsivän takkiin sekä lakkiin. En löytänyt viidakosta aluksi mitään merkkiä viitaten tietokoneeseeni taikka sen varastajaan. Löysin muutaman pandan (jota muuten kaikki olivat musta-valkoisia) lisäksi sammakon, ruskean koiran ja raidallisen bollyn. Ei mitään vaaleanpunaista, kuten tiedätte. Mutta sitten, kun olin jo menettämässä toivoani, huomasin vaaleanpunaisen karvan polulla, joka ve pois viidakosta. Vertasin sitä toiseen, ravintolasta löytämään karvaan ja se oli aivan samanmoinen. Lähdin kulkemaan polkua ja päädyin järvelle.
Järvellä minua kohtasi eriskummallinen näky. Lauma pikkuisia Woobyjä oli kerääntynyt isonkiven juurelle. Ne kuhisivat ja kohisivat, tiedät varmaankin miten hassua ääntä nuo pikku ötökät pitivät. Näin joukon keskellä vaaleanpunaisen woobyn, jossa oli punaisia sydämmiä. Se oli aivan saman värinen kuin karvat, joita oli löytänyt. Olin menossa kysymään pikku eläimeltä, sattuiko hänellä olemaan karvanlähtö ja tiesikö hän jotakin tietsikastani, kun näin Pandatietokoneeni. Se oli Woobyjen keskellä ja he kaikki toljottivat sitä. Vaaleanpunainen sydänwooby kirjoitti juuri jotakin kouluaineeseeni. Päätin olla häiritsemättä niitä hetkeen ja tarkkailin pusikossa, mitä oli meneillään. Kun vaaleanpunainen wooby oli naputtanut loppuun, pikkuiset laumatoverit ryhtyivät kikattamaan. Silloin ajattelin, että voisin jo nousta näkösälle ja noutaa koneeni takaisin.
Woobyt kauhistuivat ensin ja luulivat, että olen heille vihainen. Mutta kun vain pyysin tietokonetta kauniisti takaisin, he antoivat sen toki suosiolla. Palkkioksi sain vielä pusun poskelle siltä pikkuiselta sydän woobyltä.
Siinä oli siis tietokoneeni pikku seikkailu. Voin liittä tuon kouluaineeni tänne blogiinikin, kunhan olen saanut sen kokonaan valmiiksi.
Nyt menen puuhailemaan leikkejä raikkaaseen ulkoilmaan. Adios vaan, rakkaat pandsut!
Pandaviljonne
Täällä kirjoittaa Pandaviljo. En ole pitkään aikaan päivittänyt blogiani, mutta siihen on syy. Pandatietsikkani, joka on hyvin hieno ja maksoi 1000 pandakolikkoa, oli varastettu!! Ei paniikkia, se on nyt löytynyt jo. En voisi muuten kirjoittaa blogiani.
Haluatte ehkä tietää, kuka on napannut pikku tietokoneeni ja milloin sekä miten? Voin kertoa asiani, vaikka se on hiukan pitkä. Pahoittelen!
Oli kiiretön aamupäivä Panfussa, takalleen ottaen Teenpandassa. Istuskelin kaikessa rauhassa Chef Brunossa. Olin nauttinut äskettäin brunssin, joka on aamupalan ja lounaan sekoitus. Olin syönyt herkullisia leipiä, mukavaa munakasta ja raikasta smoothieta sekä kasan muita ruokia. Minulla oli mukanani Panda-tietokoneeni, jotta voisin kirjoittaa Pandojen ruokavaliota käsittelevää koulukirjoitelmaa ruokailun lomassa. Yhtäkkiä keittiöstä kuului kovaa kolinaa. Olin ainut ravintolassa, joten ajattelin mennä tarkistamaan, mitä siellä tapahtui. Halusin varmistaa, ettei Brunolle tai tarjoilijalle ollut sattunut mitään.
Keittiössä Bruno oli yltäpäältä katkarapukeiton kuorruttaneena. Tarjoilija oli aikaisemmin pessyt käsiään ja hänet oli kutsuttu töihin, ottamaan minun tilaustani. Kiireessä hän oli lähtenyt ja viskannut kädessään olevan saippuan lattialle. Nyt Bruno oli kuljettanut keittoa jääkaappiin ja liukastunut saippuaan. Mitään ei onneksi ollut käynyt pahemmin, joten palasin omalle istuimelleni.
Olin ryhtymässä naputtamaan lisää tietoa bambusta, kun yllättäen huomasin, ettei ollut mitään mihin naputtaa! Tietokoneeni oli kadonnut!!! Olin joutua paniikkiin, kun olin kaivanut koko istuimen, pöydän alusen ja sen lähistön. Ei mitään! Ei jälkeäkään tietsikasta. Ravintolassa ei edelleenkään ollut ketään, ei niin ketään. Etsiessäni löysin penkiltäni vaaleanpunaisen, paksun karvan. Se ei näyttänyt hiukselta, vaan oli ennemminkin peräisin jostakin eläimestä. Eläimestä, hmm... Missä eläimiä eli täällä Panfussa?
Suuntasin laskun maksettuani kulkuni juoksujalkaa viidakkoon. Tiesin, että siellä eleli monenlaisia villieläimiä. Otin käyttööni suurennuslasin ja pukeuduin etsivän takkiin sekä lakkiin. En löytänyt viidakosta aluksi mitään merkkiä viitaten tietokoneeseeni taikka sen varastajaan. Löysin muutaman pandan (jota muuten kaikki olivat musta-valkoisia) lisäksi sammakon, ruskean koiran ja raidallisen bollyn. Ei mitään vaaleanpunaista, kuten tiedätte. Mutta sitten, kun olin jo menettämässä toivoani, huomasin vaaleanpunaisen karvan polulla, joka ve pois viidakosta. Vertasin sitä toiseen, ravintolasta löytämään karvaan ja se oli aivan samanmoinen. Lähdin kulkemaan polkua ja päädyin järvelle.
Järvellä minua kohtasi eriskummallinen näky. Lauma pikkuisia Woobyjä oli kerääntynyt isonkiven juurelle. Ne kuhisivat ja kohisivat, tiedät varmaankin miten hassua ääntä nuo pikku ötökät pitivät. Näin joukon keskellä vaaleanpunaisen woobyn, jossa oli punaisia sydämmiä. Se oli aivan saman värinen kuin karvat, joita oli löytänyt. Olin menossa kysymään pikku eläimeltä, sattuiko hänellä olemaan karvanlähtö ja tiesikö hän jotakin tietsikastani, kun näin Pandatietokoneeni. Se oli Woobyjen keskellä ja he kaikki toljottivat sitä. Vaaleanpunainen sydänwooby kirjoitti juuri jotakin kouluaineeseeni. Päätin olla häiritsemättä niitä hetkeen ja tarkkailin pusikossa, mitä oli meneillään. Kun vaaleanpunainen wooby oli naputtanut loppuun, pikkuiset laumatoverit ryhtyivät kikattamaan. Silloin ajattelin, että voisin jo nousta näkösälle ja noutaa koneeni takaisin.
Woobyt kauhistuivat ensin ja luulivat, että olen heille vihainen. Mutta kun vain pyysin tietokonetta kauniisti takaisin, he antoivat sen toki suosiolla. Palkkioksi sain vielä pusun poskelle siltä pikkuiselta sydän woobyltä.
Siinä oli siis tietokoneeni pikku seikkailu. Voin liittä tuon kouluaineeni tänne blogiinikin, kunhan olen saanut sen kokonaan valmiiksi.
Nyt menen puuhailemaan leikkejä raikkaaseen ulkoilmaan. Adios vaan, rakkaat pandsut!
Pandaviljonne
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)