Hehei vaan kaikki pandat, jotka lueskelevat blogiani!
Täällä Pandaviljo, siaintina Pandaviljon maja. Naputtelen tälle kannettavalle pandatietokoneelleni nyt huippusalaista tietoa! Älä siis hiisku kellekkään. No, nyt kerron sen. Olen salainenagentti!!!
Kaikki alkoi siitä, kun menin hankkimaan ravintolasta paketin nuudeleita. Kuljin puumajaani Panfun suurimpaan puuhun, avasin television ja asetuin mukavasti sohvalle Pollin kanssa. Otin taskustani nuudelitikut (Sillä haalarini taskuun sopii kaikki mitä tarvitsen, sohvat, aurinkolasit, jalkapallo ja myös nuudelitikut) ja avasin purkin. Mutta huhuh! Se olikin aivan tyhjä, koko laatikko! ): Olin hyvin hämmästynyt ja vihainenkin. Masuni kurisi myös ruokaa vaativasti. Katsahdin televisiota, jossa näin mainoksen Salaisen agentin kirjekurssista. Raapustin heti osoitteen ylös ja menin viemään osallistumis lomaketta kaupungin postilaatikkoon.
Mietit ehkä, miten nuudelin syöminen (tai sen yrittäminen) liittyy millään kummalla tavalla agenttiuteen. Mutta, niin totta kuin nimeni on Pandaviljo, se tosiaan liittyy! Halusin selvittää kirjekurssin oppien avulla, miten nuudelini olivat voineet purkista kadota! Ravintolasta lähtiessäni ne nimittäin vielä olivat putelissa, näin sen omin silmin.!
No, kirjekurssin kirje tuli ja luin sen. Siinä kehotettiin, että aina on pidettävä silmät, korvat ja myös nenä auki, niin hassulta kuin sen kuulostaakin. Pitää aina mennä mahdolliselle rikospaikalle, ja katsoa tarkasti uudestaan kaikki yksityiskohdat. Myös jokin johtolanka on tutkittava perusteellisesti! En oikein tiedä, miten se sopi minun nuudelijupakkaani, mutta päätin kokeilla. Otin esille pahdilaatikon, jossa kyseinen makarooniruoka oli majaani kannettu, omasta toimestani, ja tutkin sitä. Polli toi minulle silmälasinikin, jotta näin tarpeeksi tarkasti. Tutkin ja tutkin, tutkin ja tutkin. Ensin en ollut näkeniväni mitään, mutta sitten huomasin pohjassa reijän. Hmm..
Lähdin tutkimaan tapahtumapaikkaa. Tilasin Panfubussin, joka kuljetti minut ravintolaan. Siellä katselin konttaisillani joka paikan. Näin johtolangan. Se oli nuudeli lattialla! Nappasin sen talteen muovipussiin, niinkuin kirjeessä kerrottiin. Sitten jatkoin matkaa ulos. Menin suihkulähteelle, jossa näin nuudelin! Ahaa, taas johtolanka, hihkaisin. Kävelin kaupungin mutkalle, jossa tapasin taas nuudelin maassa. Nappasin senkin talteen. Kaupungissa, lahjatavara kaupan luona oli myös nuudeli. Eläinkaupan edessä hiekalla lepasi myöskin nuudeli. Nuudeleita oli koko matkan puumajalleni asti. Menin kummissani sisälle ja kerroin tuloksistani Pollille. Polli hihkaisi. Se oli selvästi hokannut, mitä nuudeleilleni oli tapahtunut. Hoksasitko sinä, hyvä lukija?
Niin, niin siinä oli käynyt! Nuudelit olivat tippuneet purkin reijästä maahan! Mistään sen mystisemmästä ei ollut kyse! (: Vähän minua nauratti, kun luulin nuudeleideni olleen kadonneen tuhkatuulen! Pulman ratkaisemisen kunniaksi menin ravintolaan ja tilasin aimo annoksen nuudeleita! Ja tällä kertaa ne eivät tippuneet minnekkään!
Salaisin terveisin,
ystävänne
Pandaviljo
